Alushousujen haistelu -jatkoa

Kirjoitin tuossa aikaisemmin näkemyksistäni naisten alushousujen haistelusta. Olen nyt huomannut, että tekstin kirjoittamisen jälkeen aihe on pyörinyt yhä enemmän ajatuksissani, jopa niin paljon että se on haitannut työntekoani ja muita harrastuksia. Tuntuu välillä, että nukkumaankäydessäkin sitä vain ajattelee jonkun tuttavan alushousujen tonkimista pyykkikoreista.

Aloin jo epäilemään itselläni jonkinlaista pakkomiellehäiriötä tai jonkinlaista seksiriippuvuutta, sillä tämä aihe on aidosti ahdistanut minua. Tuntuu välillä, että olisi niin hyvä jos olisi hyvin heteronormatiiviset kiihotuksenkohteet, eikä tämmöisiä äärimäisen vaikeita fetissejä. Tiedän tosin, että tämä oma fetissini on vielä sieltä helpommasta päästä, ja en voi muuta kuin nostaa hattuani ja kumartaa teille jotka painiskelette vieläkin vaikeimpien seksuaalisten halujen kanssa.

Tuntuu, että tässä alusvaatteiden haistelu fantasiassani vaikeinta on se, että oma moraali ja omatunto tuntuu taistelevan mielihalujani vastaan. Oma moraali tulee kyllä kestämään, mutta tämän vuoksi jatkuvasti päässäni kuulen "mitä jos olisin haistellut tuon pöksyjä silloin vessassa" tai "enhän minä siitä kiinni olisi jäänyt" -ajatuksia.

Tiedän, että pystyn hallitsemaan itseni toisen pyykkikorilla, mutta eniten asiassa painaa se jälkikäteen pääni tekemä taistelu. Tuntuu kovin epäreilulta, että kun itse tekee aidosti moraalisesti hyviä valintoja kun ei mene tonkimaan toisten omaisuutta, niin siltikin joudun kamppailemaan tämän asian kanssa. Olen nyt miettinytkin, että miten saan nämä tunteet pois päästäni, mutta en ole keksinyt vieläkään muita ratkaisuja kuin mitä kerroin edellisessä tekstissäni.

Toisaalta tekisi mieli vain ensi kerralla antaa himolle valta ja tehdä juuri se mitä halut käskevät tehdä. Löytää jonkun pyykkikorista kauniit alushousut ja haistella niitä sydämeni kyllyydestä. Mutta auttaisiko tämä sitten asiaa yhtään? Saisiko tällä tunteiden vallalle antamisen eleellä nämä ajatukset pois kokonaan päästä, vai eskaloituisko haluni vielä pahemmin niin että kun on ensimakuun päästy, niin sitä vain haluaa lisää ja lisää?

Minua häiritsee kovasti se, että en voi aidosti edes tietää tätä ennen kuin teen asialle mitään. Epäilen silti, että kerran kun haistelun aloittaa niin sille tielle on helppo jäädä. Ja en kuitenkaan haluaisi sitä, sillä koen että nämä mielihalut ovat nytkin jarruttaneet avioelämäni romanttista ja seksuaalista puolta. Olen kertonut vaimolleni tästä perushalusta, mutta en siitä kuinka usein kamppailen näiden tunteideni kanssa. Asia on hänelle hyvin vaikea (aivan ymmärrettävästi) ja en halua pahoittaa hänen mieltään enemmän.

Löytyykö lukijoistani joku, joka kamppailee samojen asioiden (tai samankaltaisten halujen) kanssa? Kommentoi ja keskustellaan, yritetään vaikka löytää yhteistä tukea tähän!