Haluaisin olla morsian - edes hetken

Muistelen että niin kauan kun olen omistanut tämän alusvaatefetissin, niin olen fantasioinut mahdollisuudesta päästä kokeilemaan morsiuspukua sukkanauhoineen ja korsetteineen. Muistan kun olin sovittamassa rippipukua eräässä vuokrausliikkeessä, niin joku oli unohtanut morsiuskorsettinsa samaan sovituskoppiin ja yritin sitten tietenkin salaa kokeilla sitä. Silloin en tosin ymmärtänyt korsettien käyttämisestä yhtään ja korsetti oli minulle liian pienikin. Mutta tästä tapahtumasta eteenpäin olen miettinyt, että milloin oikeasti pääsisi kokeilemaan hääpukua.

Morsiuspuvun kokeilemisessa on tietenkin kiihottavinta se, että kyseinen vaate on feminiinisyyden vuorenhuippu. Morsiuspuku on varmasti naisellisin vaate mitä maailma päällään kantaa. Sen lisäksi kun länsimainen kulttuuri on tehnyt täydellisestä hääpuvusta ihanteen ja häälehdet tarjoavat sivukaupalla unelmaluomuksia, niin jokainen morsian haluaa itselleen täydellisen puvun. Tähän huumaan haluaisin itsekin ottaa osaa. Tässä fantasiassa on tosin useita haasteita.

Ensinnäkin tietenkin sukupuolen rajoitteet. Ensinnäkin miespuolista henkilön voi olla vaikea päästä hääliikkeeseen sovittamaan mekkoja, kun samaan aikaan liikkeessä on naisia sovittamassa mekkoja. Huomasin tämän ongelman, kun aikoinaan yritin päästä naisten alusvaateliikkeisiin sovittamaan rintaliivejä (kirjoitan tästä kokemuksesta myöhemmin!). Naiset eivät koe mukavaksi tilanteeksi sitä että samaan aikaan on miehiä sovittamassa, ja myöskään liikkeen myyjät eivät koe asiaa luonnolliseksi. Sukupuolen rajotteita ovat myös fyysinen koko, kun mekot ovat yleensä tehty siroille ja vähemmän harteikkaille naisille.

Toisena haasteena on se että haussa on pelkästään haaveilu sovittamisesta. Kokonaisen hääpuvun ostaminen vain kokeilunhalusta tuntuu aivan liian isolta sijoitukselta. Mutta miten hääliikkeet suhtautuisivat pelkästään sovittamiseen, ilman mitään ostohaluja. Tuskin kamalan hyvin. Vaihtoehtona voisi olla pelkästään sovittamisesta maksaminen, mutta koska tämänkaltaista palvelua ei normaalisti ole tarjolla vaatekaupoissa, niin voi se tehdä yrittäjän laskutukselle tenät.

Kolmantena haasteena näen oman mukavuuden kokemuksessa ja liikkeen työntekijän mukavuuden ja luottamuksen. Kokeeko itse sovitustilannetta luonnolliseksi, kun on ihmisiä ympärillä katselemassa. Ja kokevatko myyjät itse tilanteen kiusalliseksi ja voivatko he luottaa siihen että hygieniatasot pysyvät suositelluilla asteilla. Tarkoitan siis että voivatko myyjät luottaa siihen, ettei sovittaja runkkaa hääpuku päällä ja tee kalliiseen pukuun sotkua.

Olen miettinyt että lähettäisinkö vain kotikaupunkini hääliikkeisiin sähköpostia ja kysy tämmöisestä mahdollisuudesta. Epäilen kuitenkin tämän fantasian jäävän jälleen kerran taustalle odottamaan, sillä koen melko epävarmaksi että liikkeessä päästettäisiin vain sovittamaan. Olisi pitänyt vain yrittää sovittaa hääpukua silloin kun menin puolisoni kanssa naimisiin, mutta eihän sitä samaan aikaan kehdannut tehdä puolison kanssa. Jälkiviisaus on aina jälkiviisautta.