Olen kirjoittanut melkoisen vähän parisuhteestani täällä blogissa, sillä olen halunnut erottaa fetissiminäni parisuhdeminästäni. Olen halunnut pitää minun ja vaimoni asiat omana tietonamme, mutta tällä kertaa avaan vähän kaapin ovia, hehheh, siihen kuinka fetissit ja parisuhde kulkevat omassa elämässäni yhdessä.
Kun tavasin vaimoni, olimme vähän kuin kavereita jo etukäteen. Olen melkoisen avoin henkilö, joten kerroin melko nopeasti ystävyyttämme siitä, että pidän naisten alusvaatteita ja hän oli asian kanssa sinut - kävimme jopa ensi tapaamisellamme yhteisellä alusvaateostoksilla. Tässä vaiheessa tosin emme vielä tienneet päätyvämme yhteen.
Kun aloitimme yhteisen arjen, tuli alusvaateasiat väistämättä mukaan. Se, että kuljeskelin omassa tai hänen kotonaan rintsikoissa tai pikkareissa ei vaivannut puolisoani ollenkaan. Hän naureskeli sille hyväntahtoisesti ja välillä oli jopa hieman kateellinen, että omat alusvaatteeni olivat hänen vaatteita naisellisempia.
Tosin ei tämä ihan ongelmitta sujunut, sillä kun päädyimme harrastamaan seksiä ja hän otti minulta housuni pois ja alta paljastuikin vaaleanpunaiset pitsiunelmat, tunnelma alussa särkyi. Hän koki että en ollut tarpeeksi miehekäs ja osa miehistä vetovoimaani katosi välittömästi sängyssä. Tämä oli itselle silloin kova pala, sillä ei kukaan halua kuulla olevansa vähemmän haluttava. Päädyin tämän vuoksi rajoittamaan alusvaatteiden käyttöä, mutta harmitti kun ei voinut olla oma itsensä. Pelotti liikaa toisen kurjat tunteet.
Samanlainen ilmiö kävi, kun halusin ottaa alusvaatteita aktiivisesti seksiin. Puolisoni antoi minulle käsihoitoa niin että päälläni oli rintsikat. Vasta session jälkeen huomasin, että miten kova paikka tämä oli hänelle. Häntä itketti ja hän koki jälleen kerran, että miehisyyteni häviää tällä tavalla. Itseäni harmitti ajatus, että pakotan omaa fetissiäni toiselle, mutta myös samalla se että en voinut harrastaa yhdessä sitä asiaa, mikä kiihottaa minua paljon.
Nämä vaikeat askeleet olivat kuitenkin kovin tarpeellisia. Surujen ja harmitusten jälkeen asioista keskusteltiin perusteellisesti. Asiat eivät edenneet kovin nopeasti, mutta keskustellen ja pienillä askeleilla saimme luotua yhdessä meille sopivia rutiineja, jossa minä saan harrastaa alusvaatteita ja häntä ei harmita asia yhtään. Pikkuhiljaa nämä pienet rutiinit kasvoivat ja alusvaateseksistäkin tuli tuttua kauraa. Enää itseäni ei nolota alusvaatteiden pitäminen sängyssä ja monesti vaimoni jopa itse ehdottaa sitä. Hän kertoo, että häntä kiihottaa se kun näkee kuinka kiihottunut minä olen. Voin kertoa, että olen kovin onnellinen tässä suhteessa.
Nykyisinkin teemme ostoksia vaimon kanssa yhdessä, käymme sovituskopeissa rintsikoiden kanssa, pohdimme että mitkä alushousut näyttäisivät hyvältä joko hänen tai minun päällä ja aina välillä harrastamme näitä sängyssä. Elämä on kovin ihanaa tällä saralla.
Jos jotain voin jakaa vinkiksi heille, jotka tuskastelevat minkä tahansa fetissin kanssa, on se että asioista kannattaa puhua mahdollisimman paljon. Ei kannata odottaa, että yhden keskustelun jälkeen päästään tekemään villejä asioita yhdessä, vaan enemminkin kannattaa varautua siihen että siinä voi kestää tovi, kumppanista tietty riippuen. Mutta se tovi kannattaa odottaa, sillä se matka siihen hyvään fetissiseksiin on todellakin sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti