Miltä tuntuu kun pikkarikiima iskee?

Olen viime aikoina pohdiskellut itsekseni tätä omaa pikkarifetissiäni. Viime aikoina on useita kertoja tullut todella vahvasti olotila päälle, että "nyt on pakko saatava haistella." Juttelin vaimoni kanssa tästä, ja kyseli minulta asiasta todella avoimesti. Keskustelu johti siihen, että hän ei ole ennen ymmärtänyt että miltä tuntuu kun tämä ns. pikkarikiima iskee.

Kun se fiilis iskee, on se samaan aikaan todella ihana tunne, mutta samalla myös todella ahdistava fiilis. Jos sen tunteen laukaisee esimerkiksi kaverin pikkuhousut, niin välittömästi kaikki ajatukset menevät siihen että "noita on pakko päästä haistelemaan." Kaikki keskustelu ja sosiaalinen toiminta menee heti minimiin. Tunne vielä pahenee, jos tietää ettei fetissiä pääse toteuttamaan, kuten monesti kavereilla ei pääsekään.

Se on hyvin kuluttavaa, kun se ajatus jää vielä useaksi päiväksi päälle. Arjen keskellä yhtäkkiä tulee mieleen ne kaverin pikkuhousut hänen pyykkikorissaan tai hänen sänkynsä alla, ja sitä muuttuu aivan erilaiseksi ihmiseksi. On todella vaikeaa kuvailla sitä tunnetta, sillä se tunne ottaa niin kokonaisvaltaisesti koko persoonan haltuun. Varmasti fetisistit tuntevat tämän tunteen.

Löysin ilokseni jonkun aikaa sitten pikkarifetisistin blogin, jossa kuvaillaan tätä samaa tunnetta. Yllätyin myös iloisesti, koska kirjoittaja on nainen. Nettikeskusteluista ja muusta fetissikulttuurista päätellen voisi ajatella että tämä on pääasiassa vain miesten juttu, mutta onneksi olin väärässä. Blogi on nimeltään Seksiaddiktin päiväkirja. Hän on kirjoittanut pikkuhousufetissistään useammassa päivityksessä, mutta tämä lainaus merkinnästä "Seksiriippuvuus ja fetissit, osa 1" iski kunnolla.

"Jos menen ystäväni vessaan ja näen pyykkikorissa käytetyt pikkuhousut, minut valtaa välitön himo. Minun on pakko nostaa ne kasvoilleni ja nuuhkaista niitä."

Sama tunne tulee itselläkin aina vieraiden ihmisten kotona kun näen pikkuhousuja. Vielä en kuitenkaan ole rohkaistunut toisen korille, mutta olen pohdiskellut yhden rennomman kaverini kanssa tästä asiasta puhumista. Jos hän suhtautuu asiaan hyvin, niin ehkäpä silloin voisi olla mahdollisuus. Sitä ennen joudun kuitenkin kärvistelemään ja välttelemään näitä tunteita.

Onneksi voi kuitenkin vaimon kanssa harrastaa pikkareileikkejä, ne pitävät pahimmat olot kurissa. Hän on muutenkin pitänyt minut järjissäni tämän fetissini kanssa ja ymmärtää kun "käyn ylikierroksilla." Voisi mennä paljon huonomminkin, ei voi muuta kuin hymyillä.

---

Seksiaddiktin päiväkirjasta hyviä pikkuhousumerkintöjä ovat myös seuraavat tekstit:

- Käytetyt pikkarit (ihania kuvia!)
- Fetissintäytteistä elämää, osa 2 (haistelukokemuksia)

Sen lisäksi "naisten kesken, osa 2" -merkinnässä hän kertoo päässeensä harrastamaan pikkareiden haistelua livenä kauniin naisen kanssa. Hän on kuvittanut tekstinsä kyseisen illan tapahtumilla. Ilta lähtee käyntiin sillä että hän haistelee naisen pikkareita niiden ollessa päällä. Innostuin tästä tekstistä niin, että kokeilin tätä vaimoni kanssa ja yllätyimme molemmat kuinka kiihottavaa se oli meille molemmille. Kiitoksia vinkistä!